jos mä annan vaan vihjeen ja lähetän sut matkalle/seikkailuun selvittämään asiaa itse niin riittääkö
vihje: toi puhuu ihan tyhmiä
18.9.14
töttöröö
jos mä annan vaan vihjeen ja lähetän sut matkalle/seikkailuun selvittämään asiaa itse niin riittääkö
vihje: toi puhuu ihan tyhmiä
valas
-leffassa melancholia Justine sanoo et on hyvä et me kaikki kuollaan koska me ollaan pahoja
-ihmiset sais ehkä hävitä mut ei VALAAT
-ne on upeita ;_;
-miks mä käytän elämäni ja voimani ja toimivat raajani johonkin typerään opiskeluun sen sijaan et konkreettisesti tekisin jotain OIKEESTI HYÖDYLLISTÄ
-miten mä pääsen fyysisesti AUTTAMAAN joitain eläviä?
-tää turhuus on niin turhaa, niin moni kärsii kokoajan ja mä vaan!?!?!?!??! opettelen javaa?!?!?!?
17.9.14
David Bentley Hart = cool
lueskelen taas kirjaa Ateismin harhat, jonka on kirjottanut David Bentley Hart, ja joka on ihan sikahyvä ja mä epätoivoisesti haluaisin et kaikki* lukis tämän. mut tietääkseni kukaan niistä joille oon tätä suositellut ei oo ees aikonut..... (mikä on ihan ymmärrettävää) so poimin tähän vähän juttuja! kirjassa on sit 300 sivua lisää :) jee
*kaikki aiheesta kiinnostuneet ja siitä julkisesti keskustelevat
" Voin rehellisesti sanoa, että pidän monia ateismin muotoja paljon ihailtavampina kuin monia kristinuskon tai yleisesti uskonnollisuuden muotoja. Mutta jos ateismi koostuu pelkästään sisällyksettömistä väitteistä, joiden taustana on rannaton tietämättömyys historiasta ja joissa kaikuu omahyväisyyden korviasärkevä ääni, se on yhtä halveksittavaa, kuin mikä tahansa synkän fundamentalismin muoto."
Kustannusmaailman olosuhteet eivät ole koskaan ennen olleet näin suotuisat hurskasteleville vuodatuksille, jotka on suunnattu [vastaan] uskontoa tai (rajoitetummin) monoteismiä tai (tarkemmin) kristinuskoa tai (täsmällisemmin) roomalaiskatolisuutta."
Kun New York Times pyysi [Peter Watsonia] hiljattain nimeämään ihmiskunnan pahimman keksinnön, hän vastasi tyynesti: "Ilman muuta eettinen monoteismi... Se on ollut syynä suurimpaan osaan historian sodista ja kiihkoilusta." Kun otetaan huomioon, millainen uskonnonvastainen lavertelu on tällä hetkellä muotia, tämä lausuma on itse asiassa melko maltillinen, mutta se on myös täydellistä hölynpölyä."
Niin järjetöntä kuin se onkin, Watsonin lausuma ja muut sen tapaiset saavat monet silti nyökyttelemään päätään vakavasti kuin kyseessä olisi kiistämätön tosiasia. Tällaisista näkemyksistä on tullut niin erottamaton osa "valistuneen" epäilyn sääntöjä ja tapoja, että niitä ei juuri koskaan oteta tarkan tutkimuksen kohteiksi."
toim huom: jos ihmettelet millä perusteella ylläoleva "watsonin lausuma" on "täydellistä hölynpölyä" niin ota se merkkinä siitä että et ole kauheesti tutustunut aiheeseen!! asian voit korjata hienosti lukemalla tämän kirjan :-) klick här myös
Varhaisina vuosisatoinaan kirkko sai vastustajikseen aidosti luovia ja sivistyneitä arvostelijoita kuten Kelsoksen ja Porfyrioksen, joilla oli se miellyttävä käsitys, että hedän oli syytä pyrkiä jollakin tavalla tutustumaan kritiikkinsä kohteeseen."
On aina vaarallista koettaa sanoa muille ihmisille, mihin tai miksi he uskovat, ja erityisen epäviisasta on olettaa ... että uskovat ovat ihmislaji, joka ei arvioi uskoaan jatkuvasti uudelleen."
Olen vain sitä mieltä, että jos joku puhuu pahaa uskonnosta ja toivoo sen lakkauttamista, hän toimii yhtä typerästi kuin se, joka tuomitsee politiikan ja vaatii sitä lakkautettavaksi. Esimerkiksi Dennett julistaa Lumous murtuu -kirjassaan useaan otteeseen olevansa demokratian vankka kannattaja. Oletettavasti häntä ei juurikaan häiritse tieto siitä, että demokraattiset valtiot ovat ... käyneet epäoikeudenmukaisia sotia ... ja saattaneet valtaan hirmuhallitsijoita. ... Samalla tavalla kristinuskon tunnustajan ei tarvitse antaa horjuttaa itseään, vaikka hän tietääkin, että Kristuksen nimessä on tehty paljon pahaa. Jos tämä vertaus ontuu missään mielessä, niin vain siinä, että kristinusko nimenomaan kieltää ne pahat teot, joita kristityt ovat tehneet, kun taas demokratia ei periaatteessa kiellä mitään. ... Lisäksi en usko Dennettin olevan älyllisesti niin heikko, että hän hylkäisi uskonsa demokratiaan vain siksi, että joku, jolla ei ole minkäänlaisia poliittisia mielipiteitä, tulisi esiin metsän kätköistä ja julistaisi hänelle sykähdyttävän mahtipontiseen sävyyn, että politiikka aiheuttaa eripuraa ja väkivaltaa ja tulisi siksi hylätä ihmisten välisen sopusoinnun vuoksi."
Jacques Le Goff ... huomauttaa arvovaltaisessa teoksessaan keskiajan sivistyksestä: "[Kristikunnan] asenne yhteiskunnan hylkiöitä kohtaan oli edelleen kaksijakoinen. ... [Kirkko] piti heidät loitolla, mutta määräsi välimatkan sellaiseksi, että hylkiöt olisivat sen ulottuvilla. Se sanoi osoittavansa heille lähimmäisenrakkautta, mutta itse asiassa sen asenne oli kuin kissan, joka leikkii hiirellä. Leprasairaaloiden oli siksi oltava 'kivenheiton päässä kaupungista', jotta leprasairaille voitiin osoittaa 'veljellistä rakkautta'. Keskiajan yhteiskunta tarvitsi näitä hylkiöitä, jotka karkotettiin, koska he olivat vaarallisia, mutta joiden piti silti olla näkyvissä, koska yhteiskunta huojensi omaatuntoaan huolehtimalla heistä. Vielä parempaa oli se, että se saattoi projisoida ja kohdistaa heihin kuin taianomaisesti kaiken sen pahan, minkä torjui luotaan." Todellakin. Minun on sanottava, että on vaikea olla kadehtimatta Le Goffin kykyä katsella niin rävähtämättömän terävästi vuosisatojen taakse, kurkistaa kauan sitten kuolleiden ihmisten sydämiin, nähdä siellä motiiveja, joista he eivät itsekään tienneet, ja paljastaa nuo motiivit..."
On myönnettävä, että leprasairaiden asema keskiajan länsimaisessa yhteiskunnassa - sosiaalinen ja oikeudellinen, lääkinnällisestä puhumattakaan - oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Tutkijat, jotka eivät luota omaan tarkkanäköisyyteensä yhtä vankasti kuin Le Goff, olisivat kuitenkin todennäköisesti pysähtyneet edes hetkeksi ihmettelemään sitä, että leprasairaaloita oli ylipäänsä olemassa aikana, jolloin tartuntojen pelko oli hyvin suuri. He olisivat voineet myös ... nähdä, etteivät nämä sairaalat sijainneet kaupunkien laitamilla minkään sen pahaenteisemmän kuin karanteenivaatimusten vuoksi. He olisivat saattaneet ehkä panna merkille jopa sen, kuinka hämmästyttävän halukkaita kristityt kaupungit olivat sietämään sellaisten ihmisten läheisyyttä ..., jotka muut yhteiskunnat olisivat karkottaneet kauas ihmisasutuksesta, ja kuinka valmiita munkit, nunnat ja jopa maallikot olivat huolehtimaan näiden ihmisten tarpeista. Olihan kristillisillä luostarisairaaloilla, jotka oli tarkoitettu puutteenalaisille ja kuoleville, pitkä perinne, joka oli alkanut Konstantinuksen aikana .... Tällä perinteellä ei ollut pakanayhteiskunnassa varsinaista edeltäjää"
katkelma Jonathan Kirschin ... kirjasta nimeltä God against the Gods...: "Vuonna 390 joukko kristittyjä kiihkoilijoita hyökkäsi Aleksandrian kirjastoon ... Kirjoja ja kirjakääröjä oli yhteensä noin 700 000 kappaletta. Koko pergamentti- ja papyruskokoelma poltettiin, itse kirjasto tuhottiin..." ... Kirsch ei ole historioitsija, ja siksi hänelle voidaan ehkä antaa anteeksi se, että hän on turvautunut alkuperäisten lähteiden sijasta kansanomaisiin."
Aleksandrian suuren kuninkaallisen kirjaston, jonka jotkut muinaiset historioitsijat väittivät - jokseenkin epäuskottavasti - sisältäneen 700 000 kirjakääröä (tai 500 000 tai 100 000 tai ehkä jopa vain 40 000), perusti kuningas Ptolemaios II Filadelfus (n. 367 - n. 282 eKr) ... Joidenkin muinaisten lähteiden mukaan kirjasto todellakin tuhoutui tulipalossa, mutta teon takana eivät missään tapauksessa olleet kristityt. Syyllisenä pidettiin yleisesti Julius Caesaria ... Jos kirjasto kuitenkin säästyi palolta tai rakennettiin uudelleen, kuten jotkut arvelevat, monet uskovat sen tuhoutuneen muun museon mukana vuonna 272 jKr, kun keisari Aurelianus (n. 215-275 jKr) kävi sotia keisarikunnan liittämiseksi takaisin yhteen. Hyvin todennäköisesti alkuperäinen kirjasto kuului kuitenkin tuohon aikaan jo kaukaiseen (ja jokseenkin tarunhohtoiseen) menneisyyteen. Vuonna 390 jKr sitä ei missään tapauksessa ollut enää olemassa."
voi ei en jaksa kirjottaa kaikkea mitä haluaisin
Galileo sattui valitettavasti toimimaan aikana, jona katolinen kirkkolaitos oli kriisissä. Kun hän vetosi kirkkoisiin, erityisesti Augustinukseen, puolustaessaan väitettään, ettei Raamatusta tullut etsiä tieteellisiä kuvauksia todellisuudesta, hän oli täysin oikeassa. Antiikin ja keskiajan kirkko oli aina tunnustanut, että Raamattu on ymmärrettävä monissa tapauksissa vertauskuvallisesti, kirkon hengellisten opinkappaleiden mukaan, ja etteivät sen olennaiset totuudet rajoitu sen kirjaimelliselle tasolle, joka heijastaa usein vain sen kirjoittajien inhimillisiä ajatuksia. Origenes, Basileios, Kesarealainen, Gregorios Nyssalainen, Augustinus - kaikki kielsivät esimerkiksi sen, että Raamatun luomiskertomus olisi tosiasiallinen historiallinen selostus maailman synnystä... Sellaiset henkilöt, jotka olivat ajallisesti niinkin kaukana toisistaan kuin Augustinus ja Tuomas Akvinolainen, varoittivat sitä paitsi saattamasta Raamattua naurunalaiseksi luulemalla sitä tieteelliseksi tutkielmaksi."
Vaikka Galileo oli vuonna 1613 käytännöllisesti katsoen tunnustautunut Kopernikuksen kannattajaksi, hänen ystävänsä eivät torjuneet häntä eikä kirkko antanut hänelle moitteita... Galileon ystävistä merkittävin oli kardinaali Maffeo Barberini (1568-1644), josta tuli paavi Urbanus VIII. Barberini ... ihaili Galileota niin suuresti, että kirjoitti jopa runoja hänen kunniakseen..."
Protestanttisen kritiikin seurauksena katolisesta kirkosta oli kuitenkin 1600-luvulla tullut huomattavasti epävarmempi sen suhteen, miten Raamattua sai tulkita, ja näkemykset, joita olisi sata, kaksisataa vuotta aiemmin voitu esittää ilman, että kirkko olisi kiinnittänyt niihin paljonkaan huomiota, alkoivat näyttää joidenkin silmissä äärimmäisen vaarallisilta."
on täysin järjetöntä väittää länsimaisen tieteen historian sisältävän kaksi valoisaa jaksoa - hellenistisen ja modernin - joita erottaa toisistaan kristillinen keskiaika, tietämättömyyden ja kiihkoilun pitkä, pimeä ajanjakso. Jo pelkkä ajatus siitä, että antiikin Kreikassa tai Roomassa olisi harjoitettu "tiedettä" sanan nykyaikaisessa merkityksessä, on puhdasta harhaa."
Muistettakoon, että moderni fysiikka ja kosmologia saivat alkunsa, kun Galileo, Kepler ja Newton murtautuivat vapaiksi sen valtavan taakan alta, jota aristoteelisen tieteen tuhatvuotinen määräysvalta merkitsi, eivät suinkaan uskon ahtaasta vankilasta (kaikki kolme olivat tavalla tai toisella uskovia kristittyjä)."
Osa järjen aikakauden kiehtovaa lupausta oli ainakin aluksi ajatus aidosti rationaalisesta etiikasta, joka ... olisi jokaisen ajattelevan ihmisen ulottuvissa kulttuurista riippumatta ja vetoaisi ... välittömästi rationaaliseen tahtoon. Onko tämän epätoivoisempaa kuvitelmaa ollut koskaan olemassa? Takanamme on ihmiskunnan historian hirvittävin ja väkivaltaisin vuosisata, jonka aikana uskonnon vallasta vapautunut sekulaari yhteiskuntajärjestelmä ... osoitti olevansa valmis tappamaan ennennäkemättömissä mittasuhteissa ja niin täysin ilman tunnonvaivoja, että kyseessä oli jotain pahempaa kuin turmeltuneisuus. Jos mitään aikakautta voidaan oikeutetusti kutsua pimeäksi, niin varmasti omaamme.
Ainakaan ei ole enää mahdollista uskoa valistuksen naiiviin tapaan, että moraalinen totuus olisi jotakin sellaista, mistä kaikki ajattelevat ihmiset voivat olla samaa mieltä, tai että se vetoaisi vastaansanomattomasti ihmisen tahtoon, kun se on ensin ymmärretty. Kukaan ei myöskään voi enää pettää itseään ajattelemalla, että uskonnollisesta vallasta vapaa ihmiskunta edistyisi väistämättä kohti elämän korkeampia ilmaisumuotoja sen sijaan, että taantuisi pikkumaisuuteen tai julmuuteen tai barbariaan. Ihmisen järki joko heijastaa jumalallisen totuuden objektiivista järjestystä, joka herättää tahdon täyttämään syvintä tarkoitustaan, tai järki on pelkästään tahdon väline ja palvelija, tahdon, jonka ei ole loppujen lopuksi pakko valita armoa, "rationaalista omaa etua", myötätuntoa tai rauhaa."
Kristityt olivat todellakin erillinen kansa, tai ainakin pyrkivät siihen: he olivat kansa jokaisen kansan sisällä (kuten Origeneella oli tapana sanoa), uusi ihmiskunta, joka oli (Justinos Marttyyrin mukaan) oppinut olemaan halveksimatta muiden rotujen jäseniä ja elämään heidän kanssaan veljinä ja sisarina."
[Rooman pakanauskonnot] suvaitsivat - ilman minkäänlaisia omantunnonpistoksia - köyhyyttä, sairautta, nälkää ja kodittomuutta; gladiaattoritaisteluita, ristiinnaulitsemisia, ei-toivottujen vastasyntyneiden heitteillejättöjä ja sotavankien tai rikollisten julkisia mestauksia juhlatilaisuuksissa... Roomalaiseen maailmaan kuuluvat uskonlahkot eivät yksinkertaisesti yhdistäneet uskonnon harjoitusta minkäänlaiseen kehittyneeseen yhteiskunnalliseen moraaliin."
[gladiaattoritaistelut ym] päättyivät lopulta vain siksi, että ne olivat kristillisen uskon kannalta luonteeltaan vastenmielisiä ja kirkon lakien vastaisia."
*kaikki aiheesta kiinnostuneet ja siitä julkisesti keskustelevat
" Voin rehellisesti sanoa, että pidän monia ateismin muotoja paljon ihailtavampina kuin monia kristinuskon tai yleisesti uskonnollisuuden muotoja. Mutta jos ateismi koostuu pelkästään sisällyksettömistä väitteistä, joiden taustana on rannaton tietämättömyys historiasta ja joissa kaikuu omahyväisyyden korviasärkevä ääni, se on yhtä halveksittavaa, kuin mikä tahansa synkän fundamentalismin muoto."
Kustannusmaailman olosuhteet eivät ole koskaan ennen olleet näin suotuisat hurskasteleville vuodatuksille, jotka on suunnattu [vastaan] uskontoa tai (rajoitetummin) monoteismiä tai (tarkemmin) kristinuskoa tai (täsmällisemmin) roomalaiskatolisuutta."
Kun New York Times pyysi [Peter Watsonia] hiljattain nimeämään ihmiskunnan pahimman keksinnön, hän vastasi tyynesti: "Ilman muuta eettinen monoteismi... Se on ollut syynä suurimpaan osaan historian sodista ja kiihkoilusta." Kun otetaan huomioon, millainen uskonnonvastainen lavertelu on tällä hetkellä muotia, tämä lausuma on itse asiassa melko maltillinen, mutta se on myös täydellistä hölynpölyä."
Niin järjetöntä kuin se onkin, Watsonin lausuma ja muut sen tapaiset saavat monet silti nyökyttelemään päätään vakavasti kuin kyseessä olisi kiistämätön tosiasia. Tällaisista näkemyksistä on tullut niin erottamaton osa "valistuneen" epäilyn sääntöjä ja tapoja, että niitä ei juuri koskaan oteta tarkan tutkimuksen kohteiksi."
toim huom: jos ihmettelet millä perusteella ylläoleva "watsonin lausuma" on "täydellistä hölynpölyä" niin ota se merkkinä siitä että et ole kauheesti tutustunut aiheeseen!! asian voit korjata hienosti lukemalla tämän kirjan :-) klick här myös
Varhaisina vuosisatoinaan kirkko sai vastustajikseen aidosti luovia ja sivistyneitä arvostelijoita kuten Kelsoksen ja Porfyrioksen, joilla oli se miellyttävä käsitys, että hedän oli syytä pyrkiä jollakin tavalla tutustumaan kritiikkinsä kohteeseen."
On aina vaarallista koettaa sanoa muille ihmisille, mihin tai miksi he uskovat, ja erityisen epäviisasta on olettaa ... että uskovat ovat ihmislaji, joka ei arvioi uskoaan jatkuvasti uudelleen."
Olen vain sitä mieltä, että jos joku puhuu pahaa uskonnosta ja toivoo sen lakkauttamista, hän toimii yhtä typerästi kuin se, joka tuomitsee politiikan ja vaatii sitä lakkautettavaksi. Esimerkiksi Dennett julistaa Lumous murtuu -kirjassaan useaan otteeseen olevansa demokratian vankka kannattaja. Oletettavasti häntä ei juurikaan häiritse tieto siitä, että demokraattiset valtiot ovat ... käyneet epäoikeudenmukaisia sotia ... ja saattaneet valtaan hirmuhallitsijoita. ... Samalla tavalla kristinuskon tunnustajan ei tarvitse antaa horjuttaa itseään, vaikka hän tietääkin, että Kristuksen nimessä on tehty paljon pahaa. Jos tämä vertaus ontuu missään mielessä, niin vain siinä, että kristinusko nimenomaan kieltää ne pahat teot, joita kristityt ovat tehneet, kun taas demokratia ei periaatteessa kiellä mitään. ... Lisäksi en usko Dennettin olevan älyllisesti niin heikko, että hän hylkäisi uskonsa demokratiaan vain siksi, että joku, jolla ei ole minkäänlaisia poliittisia mielipiteitä, tulisi esiin metsän kätköistä ja julistaisi hänelle sykähdyttävän mahtipontiseen sävyyn, että politiikka aiheuttaa eripuraa ja väkivaltaa ja tulisi siksi hylätä ihmisten välisen sopusoinnun vuoksi."
Jacques Le Goff ... huomauttaa arvovaltaisessa teoksessaan keskiajan sivistyksestä: "[Kristikunnan] asenne yhteiskunnan hylkiöitä kohtaan oli edelleen kaksijakoinen. ... [Kirkko] piti heidät loitolla, mutta määräsi välimatkan sellaiseksi, että hylkiöt olisivat sen ulottuvilla. Se sanoi osoittavansa heille lähimmäisenrakkautta, mutta itse asiassa sen asenne oli kuin kissan, joka leikkii hiirellä. Leprasairaaloiden oli siksi oltava 'kivenheiton päässä kaupungista', jotta leprasairaille voitiin osoittaa 'veljellistä rakkautta'. Keskiajan yhteiskunta tarvitsi näitä hylkiöitä, jotka karkotettiin, koska he olivat vaarallisia, mutta joiden piti silti olla näkyvissä, koska yhteiskunta huojensi omaatuntoaan huolehtimalla heistä. Vielä parempaa oli se, että se saattoi projisoida ja kohdistaa heihin kuin taianomaisesti kaiken sen pahan, minkä torjui luotaan." Todellakin. Minun on sanottava, että on vaikea olla kadehtimatta Le Goffin kykyä katsella niin rävähtämättömän terävästi vuosisatojen taakse, kurkistaa kauan sitten kuolleiden ihmisten sydämiin, nähdä siellä motiiveja, joista he eivät itsekään tienneet, ja paljastaa nuo motiivit..."
On myönnettävä, että leprasairaiden asema keskiajan länsimaisessa yhteiskunnassa - sosiaalinen ja oikeudellinen, lääkinnällisestä puhumattakaan - oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Tutkijat, jotka eivät luota omaan tarkkanäköisyyteensä yhtä vankasti kuin Le Goff, olisivat kuitenkin todennäköisesti pysähtyneet edes hetkeksi ihmettelemään sitä, että leprasairaaloita oli ylipäänsä olemassa aikana, jolloin tartuntojen pelko oli hyvin suuri. He olisivat voineet myös ... nähdä, etteivät nämä sairaalat sijainneet kaupunkien laitamilla minkään sen pahaenteisemmän kuin karanteenivaatimusten vuoksi. He olisivat saattaneet ehkä panna merkille jopa sen, kuinka hämmästyttävän halukkaita kristityt kaupungit olivat sietämään sellaisten ihmisten läheisyyttä ..., jotka muut yhteiskunnat olisivat karkottaneet kauas ihmisasutuksesta, ja kuinka valmiita munkit, nunnat ja jopa maallikot olivat huolehtimaan näiden ihmisten tarpeista. Olihan kristillisillä luostarisairaaloilla, jotka oli tarkoitettu puutteenalaisille ja kuoleville, pitkä perinne, joka oli alkanut Konstantinuksen aikana .... Tällä perinteellä ei ollut pakanayhteiskunnassa varsinaista edeltäjää"
katkelma Jonathan Kirschin ... kirjasta nimeltä God against the Gods...: "Vuonna 390 joukko kristittyjä kiihkoilijoita hyökkäsi Aleksandrian kirjastoon ... Kirjoja ja kirjakääröjä oli yhteensä noin 700 000 kappaletta. Koko pergamentti- ja papyruskokoelma poltettiin, itse kirjasto tuhottiin..." ... Kirsch ei ole historioitsija, ja siksi hänelle voidaan ehkä antaa anteeksi se, että hän on turvautunut alkuperäisten lähteiden sijasta kansanomaisiin."
Aleksandrian suuren kuninkaallisen kirjaston, jonka jotkut muinaiset historioitsijat väittivät - jokseenkin epäuskottavasti - sisältäneen 700 000 kirjakääröä (tai 500 000 tai 100 000 tai ehkä jopa vain 40 000), perusti kuningas Ptolemaios II Filadelfus (n. 367 - n. 282 eKr) ... Joidenkin muinaisten lähteiden mukaan kirjasto todellakin tuhoutui tulipalossa, mutta teon takana eivät missään tapauksessa olleet kristityt. Syyllisenä pidettiin yleisesti Julius Caesaria ... Jos kirjasto kuitenkin säästyi palolta tai rakennettiin uudelleen, kuten jotkut arvelevat, monet uskovat sen tuhoutuneen muun museon mukana vuonna 272 jKr, kun keisari Aurelianus (n. 215-275 jKr) kävi sotia keisarikunnan liittämiseksi takaisin yhteen. Hyvin todennäköisesti alkuperäinen kirjasto kuului kuitenkin tuohon aikaan jo kaukaiseen (ja jokseenkin tarunhohtoiseen) menneisyyteen. Vuonna 390 jKr sitä ei missään tapauksessa ollut enää olemassa."
voi ei en jaksa kirjottaa kaikkea mitä haluaisin
Galileo sattui valitettavasti toimimaan aikana, jona katolinen kirkkolaitos oli kriisissä. Kun hän vetosi kirkkoisiin, erityisesti Augustinukseen, puolustaessaan väitettään, ettei Raamatusta tullut etsiä tieteellisiä kuvauksia todellisuudesta, hän oli täysin oikeassa. Antiikin ja keskiajan kirkko oli aina tunnustanut, että Raamattu on ymmärrettävä monissa tapauksissa vertauskuvallisesti, kirkon hengellisten opinkappaleiden mukaan, ja etteivät sen olennaiset totuudet rajoitu sen kirjaimelliselle tasolle, joka heijastaa usein vain sen kirjoittajien inhimillisiä ajatuksia. Origenes, Basileios, Kesarealainen, Gregorios Nyssalainen, Augustinus - kaikki kielsivät esimerkiksi sen, että Raamatun luomiskertomus olisi tosiasiallinen historiallinen selostus maailman synnystä... Sellaiset henkilöt, jotka olivat ajallisesti niinkin kaukana toisistaan kuin Augustinus ja Tuomas Akvinolainen, varoittivat sitä paitsi saattamasta Raamattua naurunalaiseksi luulemalla sitä tieteelliseksi tutkielmaksi."
Vaikka Galileo oli vuonna 1613 käytännöllisesti katsoen tunnustautunut Kopernikuksen kannattajaksi, hänen ystävänsä eivät torjuneet häntä eikä kirkko antanut hänelle moitteita... Galileon ystävistä merkittävin oli kardinaali Maffeo Barberini (1568-1644), josta tuli paavi Urbanus VIII. Barberini ... ihaili Galileota niin suuresti, että kirjoitti jopa runoja hänen kunniakseen..."
Protestanttisen kritiikin seurauksena katolisesta kirkosta oli kuitenkin 1600-luvulla tullut huomattavasti epävarmempi sen suhteen, miten Raamattua sai tulkita, ja näkemykset, joita olisi sata, kaksisataa vuotta aiemmin voitu esittää ilman, että kirkko olisi kiinnittänyt niihin paljonkaan huomiota, alkoivat näyttää joidenkin silmissä äärimmäisen vaarallisilta."
on täysin järjetöntä väittää länsimaisen tieteen historian sisältävän kaksi valoisaa jaksoa - hellenistisen ja modernin - joita erottaa toisistaan kristillinen keskiaika, tietämättömyyden ja kiihkoilun pitkä, pimeä ajanjakso. Jo pelkkä ajatus siitä, että antiikin Kreikassa tai Roomassa olisi harjoitettu "tiedettä" sanan nykyaikaisessa merkityksessä, on puhdasta harhaa."
Muistettakoon, että moderni fysiikka ja kosmologia saivat alkunsa, kun Galileo, Kepler ja Newton murtautuivat vapaiksi sen valtavan taakan alta, jota aristoteelisen tieteen tuhatvuotinen määräysvalta merkitsi, eivät suinkaan uskon ahtaasta vankilasta (kaikki kolme olivat tavalla tai toisella uskovia kristittyjä)."
Osa järjen aikakauden kiehtovaa lupausta oli ainakin aluksi ajatus aidosti rationaalisesta etiikasta, joka ... olisi jokaisen ajattelevan ihmisen ulottuvissa kulttuurista riippumatta ja vetoaisi ... välittömästi rationaaliseen tahtoon. Onko tämän epätoivoisempaa kuvitelmaa ollut koskaan olemassa? Takanamme on ihmiskunnan historian hirvittävin ja väkivaltaisin vuosisata, jonka aikana uskonnon vallasta vapautunut sekulaari yhteiskuntajärjestelmä ... osoitti olevansa valmis tappamaan ennennäkemättömissä mittasuhteissa ja niin täysin ilman tunnonvaivoja, että kyseessä oli jotain pahempaa kuin turmeltuneisuus. Jos mitään aikakautta voidaan oikeutetusti kutsua pimeäksi, niin varmasti omaamme.
Ainakaan ei ole enää mahdollista uskoa valistuksen naiiviin tapaan, että moraalinen totuus olisi jotakin sellaista, mistä kaikki ajattelevat ihmiset voivat olla samaa mieltä, tai että se vetoaisi vastaansanomattomasti ihmisen tahtoon, kun se on ensin ymmärretty. Kukaan ei myöskään voi enää pettää itseään ajattelemalla, että uskonnollisesta vallasta vapaa ihmiskunta edistyisi väistämättä kohti elämän korkeampia ilmaisumuotoja sen sijaan, että taantuisi pikkumaisuuteen tai julmuuteen tai barbariaan. Ihmisen järki joko heijastaa jumalallisen totuuden objektiivista järjestystä, joka herättää tahdon täyttämään syvintä tarkoitustaan, tai järki on pelkästään tahdon väline ja palvelija, tahdon, jonka ei ole loppujen lopuksi pakko valita armoa, "rationaalista omaa etua", myötätuntoa tai rauhaa."
Kristityt olivat todellakin erillinen kansa, tai ainakin pyrkivät siihen: he olivat kansa jokaisen kansan sisällä (kuten Origeneella oli tapana sanoa), uusi ihmiskunta, joka oli (Justinos Marttyyrin mukaan) oppinut olemaan halveksimatta muiden rotujen jäseniä ja elämään heidän kanssaan veljinä ja sisarina."
[Rooman pakanauskonnot] suvaitsivat - ilman minkäänlaisia omantunnonpistoksia - köyhyyttä, sairautta, nälkää ja kodittomuutta; gladiaattoritaisteluita, ristiinnaulitsemisia, ei-toivottujen vastasyntyneiden heitteillejättöjä ja sotavankien tai rikollisten julkisia mestauksia juhlatilaisuuksissa... Roomalaiseen maailmaan kuuluvat uskonlahkot eivät yksinkertaisesti yhdistäneet uskonnon harjoitusta minkäänlaiseen kehittyneeseen yhteiskunnalliseen moraaliin."
[gladiaattoritaistelut ym] päättyivät lopulta vain siksi, että ne olivat kristillisen uskon kannalta luonteeltaan vastenmielisiä ja kirkon lakien vastaisia."
5.9.14
kala
tässä on linkki alkuperäiseen
sosialistisessa ekvalismissa kapitalismin hierarkkinen luokkajako nähdään vallan ja sorron perustajana. historiallisesti omistava luokka on koostunut miehistä, jolloin miehillä on ollut ylivoima = sukupuolittunut alistus liittyy luokkasuhteisiin.
ekoekvalismi pyrkii yhdistämään ympäristötietoisuuden ja ekvalismin. kaikki alistussuhteet ovat kytköksissä toisiinsa. rasismin, seksismin, luokkariiston ja ekologisen hävityksen taustalla on keskenään samankaltaisia mekanismeja.
queerekvalistit kyseenalaistavat heteronormatiivisuuden & sen, että olisi olemassa vain kaksi muuttumatonta sukupuolta. kaikilla on oikeus itsensä määräämiseen ja määrittelemiseen huolimatta stereotyyppisistä kuvitelmista sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
antirasistinen ekvalismi korostaa eri ryhmiin ja kategorioihin kuulumisen vaikutusta ihmisten elämässä. ihmisiä erottaa toisistaan mm. sukupuoli, luokka, etnisyys, kansalaisuus ja toimintakyky. (xxxx)
anarkoekvalistit pyrkivät valtasuhteiden ja hierarkioiden poistamiseen kokonaan. ihminen määrää itsestään ja tasa-arvoa luodaan yksilöiden välisen vapaaehtoisuuden pohjalta.
sosialistisessa ekvalismissa kapitalismin hierarkkinen luokkajako nähdään vallan ja sorron perustajana. historiallisesti omistava luokka on koostunut miehistä, jolloin miehillä on ollut ylivoima = sukupuolittunut alistus liittyy luokkasuhteisiin.
ekoekvalismi pyrkii yhdistämään ympäristötietoisuuden ja ekvalismin. kaikki alistussuhteet ovat kytköksissä toisiinsa. rasismin, seksismin, luokkariiston ja ekologisen hävityksen taustalla on keskenään samankaltaisia mekanismeja.
queerekvalistit kyseenalaistavat heteronormatiivisuuden & sen, että olisi olemassa vain kaksi muuttumatonta sukupuolta. kaikilla on oikeus itsensä määräämiseen ja määrittelemiseen huolimatta stereotyyppisistä kuvitelmista sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
antirasistinen ekvalismi korostaa eri ryhmiin ja kategorioihin kuulumisen vaikutusta ihmisten elämässä. ihmisiä erottaa toisistaan mm. sukupuoli, luokka, etnisyys, kansalaisuus ja toimintakyky. (xxxx)
anarkoekvalistit pyrkivät valtasuhteiden ja hierarkioiden poistamiseen kokonaan. ihminen määrää itsestään ja tasa-arvoa luodaan yksilöiden välisen vapaaehtoisuuden pohjalta.
3.9.14
childism
http://imgur.com/gallery/R6zbByO
jos ymmärsin tän oikein: tässä pilkataan anti-rape culture -argumentteja.
mut siis niinku. call me crazy, mut musta olis oikeesti ihan kiva jos autot ei ajais lapsien päälle ja paloittelumurhaajat ei koittais houkutella lapsia luokseen karkilla ym.
musta tää näyttää siltä et kuvan tekijä ei osaa ees haaveilla maailmasta, missä autot ajaa varovasti ja vieraita ihmisiä ei tarvi lähtökohtaisesti pelätä.
plus:
2.9.14
moraalittomuus
TIETENKIN se on väärin. KUKAAN järkeään käyttävä ihminen ei voi tosissaan luulla ettei se oo väärin.
This instinct may result from evolutionary biology, early childhood socialization or the chemistry of the brain, but human nature is somehow constructed for sympathy and cooperative purpose.
But there is a problem. Human nature, in other circumstances, is also clearly constructed for cruel exploitation, uncontrollable rage, icy selfishness and a range of other less desirable traits.
So the dilemma is this: How do we choose between good and bad instincts? Theism, for several millennia, has given one answer. x
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)