Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää (2009)

"Olen varma siitä että olen elänyt näin pitkään suuhuni työntämieni pillereiden ansiosta. Ilman lääkkeitä olisin tappanut itseni vuosia sitten. Ilman lääkkeitä olisin kuollut. Niin se on. Mutta lääkkeet eivät tee minusta onnellista. Lääkkeet eivät ratkaise ongelmiani. Lääkkeet eivät ole mikään quick fix. Suututtaa niin saatanasti, kun ihmiset jotka todennäköisesti eivät ole koskaan kiemurrelleet kylpyhuoneen lattialla ahdistuksen jyskyttäessä palleassa, seisseet junanraiteen vieressä valmiina hyppäämään, valvoneet viittä vuorokautta putkeen, istuneet veitsi kurkullaan, maanneet siteissä suljetulla osastolla, tokaisevat ylenkatseellisesti: "Täytyy vain hyväksyä, ettei elämässä voi aina olla kivaa. Joskus pitää myös kärsiä." Fuck you. Ikään kuin sauvakävely, porkkanamehu, haliminen ja kohottava kirjallisuus ratkaisisivat kaiken. Ikään kuin ahdistus, masennus ja itsemurha-ajatukset olisivat pohjimmiltaan pelkkää teeskentelyä."